Kun muutimme 2023 nykyiseen taloomme, huomio kiinnittyi massiiviseen puuhellaan. Perinteiseen päältä ladattavaan lieteen, joka inspiroi myös kaikkein paatuneinta poropeukaloa. Poroja meille ei tule, mutta jo sieluni silmin näin tämän kokonaisuuden lehmiemme loppusijoituspaikkana. Emolehmiä harvemmin tulee itselle teuraaksi laitettua. Sen verran jäätävä määrä siitä lihaa kerrallaan tulee. Viisihenkinen perheemme syö kyllä puolessa vuodessa yhden vuosikkaan. Siinä ajassa ei jauhelihakaan ehdi pakastimessa pilaantua. Arvostetun vasikanlihan yleisenä määritelmänä Suomessa on totuttu pitämään alle 12 kuukauden iässä teurastetun eläimen lihaa. Meillä laitetaan teuraaksi mieluusti noin puolitoistavuotias hieho. Monen eri lihakarjarotuisen nuoren elikon lihaa valmistaneena pidän ikää hyvänä kotikäyttöön; teuraseläimen koko on riittävä ja liha erinomaisen mureaa.
Liharuokaharrastajana keittiö on linnani. Siellä Maman sana on laki ja paikka, jossa myös perheen pää[mies] varoo joutumasta emännän ja leipälapion väliin. Liharuokia valmistuu joka päivä. 95% kaikista kokkailuistani teen puuhellalla ja leivinuunissa. Sähköhellan käytön vähyyteen ei liity sähkön hinta vaan ihan vaan se fiilis mikä tulee kun kokkaa aidolla tulella. Kokeile!
Slowfood on parhaimmillaan kun mukana on kaikki: äänet kun puut paukahtelevat palaessaan. Tuoksut, kun kypsyvän ruoan lisäksi aina välistä pölähtää savun haju hellaluukkusta lisää pökköä pesään heittäessä.
Eläintenpidossa palkitsevaa on se hetki, kun pääset maistelemaan ruohonsyöjien muuttumista mehukkaaksi pihvipalaksi. Nautamme ovat lihakarjasekoituksia: 50/75% herefordkarjaa ja siihen yhdistettynä vaihteleva määrä black angusta ja myös mm. charolais´ta. Tosi harrastaja tunnistaa mausta ja rakenteesta eri liharodut. Harrastuneisuusasteita on monia ja tällä hetkellä seikkailyn ydin keskittyy vuosikkaiden kankkujen maisteluun.
KoLAR FARM 
Jätä kommentti