Lapset meillä auttavat ja osallistuvat kaikenlaiseen puuhaan. Tabletteja heille ei meillä ole. Eläinten pito on vaativa laji; lihaa meiltä lähtee myyntiin rajoitetusti. Eläimet ovat meillä ensisijaisesti omavaraistelua varten. Kannustamme osaltamme kaikkia rohkeasti kokeilemaan kevyttäkin omavaraistelua.

Vallitsevassa digimaailmassa itse kunkin kannattaa tavalla tai toisella kasvattaa jotakin syötävää itselleen. Vaikka ne digipikselit kuinka addiktoivat antamaan ajastaan virtuaalimaailmalle yhä enemmän, yksi asia on varmaa: Data ei ole ravintoa eikä tule koskaan sitä koskaan ihmiselle tai eläimille olemaan. Naudanlihan arvostusta haluamme lisätä tarjoamalla ideoita sen käyttämiseen innovatiiivisella tavalla. Vanhanajan ajattelu ruhon arvokkaista tai vähemmän arvokkaista paloista saa ihmiset olettamaan liikaa miten eri osia voisi käyttää. Lihaan pätee vähän sama kuin vaikka terveelliseen ravintoon. Kokeile, tutustu, totuttele ja voit yllättyä!

Yhteiskunnalliset toiminnot ja byrokraattinen kankeus haiskahtavat suunnitelmalliselta pienten tilojen ja tuottajien alasajolta. 2000-luvun Suomessa on vaikea olla omavarainen. Sanokoon kuka mitä tahansa, mutta ruoan tuotannon ei pitäisi keskittyä voimakkaasti muutamiin käsiin kuin mihin sitä poliittinen päätöksenteko ja virkamieskoneisto täällä ajaa. Päätelmänä kaikissa uusissa vaatimuksissa on, ettei omillaan pärjääviä tuottajia katsota hyvällä. Vähintäänkin on yhteiskunnalla verotuksellisia epäkohtia tarjolla, jos pyrit vanhanajan pientuottajaksi.

Keskittämällä kaikki suureksi keskitetään myös riskejä. Hajauttaminen on vanhanajan viisautta. Siihen mekin pyrimme Kolar Farmilla. Pientuottajina käytämme paljon yhteistä aikaa perheenä eläinten ja kasvien hoidossa. Tuomme lapsillemme ilon siitä, mitä on kun itse tehden saa aikaan! Lehmillämme on nimet. Kasvien taimia pidetään hyvänä ja silitellään kuin koiranpentuja. Lapsille on tärkeää opettaa empatiaa kirjaimellisesti ruohonjuuritasolta.

Aina on hyvä idea laittaa keväällä siemeniä vaikka purkkiin ja nauttia itse kasvatetun ruuan antimia vaikka yrtteinä purkkiin ja perunoita ämpäriin. Se kun näkee miten pieni siemen alkaa kasvaa päivä päivältä. Se jos mikä on terapeuttista ja tyydyttävää.