Polku työkoiran hankintaan meni kutakuinkin samalla tavalla kuin kymmenillä muillakin työlinjaisesta rajalassiesta haaveilevilla: Hanki ISDS-rekisteröity koira Iso-Britanniasta ja hyvä tulee. Tutustuttuani jonkin verran mainetta työkoirien kasvattajina niittäneisiin henkilöihin Britanniassa päädyin ottamaan yhteyttä herraan nimeltä Andy Nickless. Hänellä – kuten varmaan sadoilla muillakin farmareilla Brittein saarilla – oli sinä kesänä pentuja tarjolla.
Ystäväni asui 2000-luvun alussa Lontoossa. Sovimme tapaavamme pennunhaun merkeissä. Andy Nickless -niminen farmari Walesista oli varannut minulle pennun. Ajomatka kuningattaren saarilla maaseudulla oli kerta kaikkisen kaunista katseltavaa. Tuona reissuna olin varma, että tänne saapuisin vielä uudelleen. Kyllä saavuin, mutta täysin eri raameissa kuin vielä tuolloin pentua odottaessani arvaisin.
Myöhemmin selvisi, ettei Io ollut kummoinenkaan paimen. Itse asiassa se oli siitä huonommasta päästä. Arjessa niin kiva ja kuuliainen koira heitti töissä hanskat tiskiin heti ensimmäisen vaikeuden yllättäessä. Helpotkin tilanteet Io katsoi usein paremmaksi siirtää minun vastuulleni. Reippaasti se kyllä lähti aina käskystä töihin. Siinä ei ollut ongelmaa. Mutta sanottakoon esimerkkinä vaikka näkyvyys. Jos tarkoitus oli hakea lauma, sen oli oltava Iolle näkyvissä. Mitään kukkulan takana ei ollut sille olemassa. Tai lampaat jos pakkautuivat pienestikin seinän viereeen tuli Io heti takaisin luokse kuin sanomaan ”Voisitko käydä työntämässä ne käsilläsi liikkeelle niin minä jatkan sitten siitä”.
Kuvassa isä ja poika. Tex, aikanaan linjassa toinen amerikan tuontini, ja Toberoi Spitfire alias Tempo. Tex on jättänyt itsensä niin hyvässä kuin huonossakin kasvatteihimme. Kuvan poika on saanut osakseen sen kaiken. Amerikan bordercollie työskentelee väsymättä kuten mikä tahansa työlinjainen rajalassie. Amerikan lisänä tulee kuitekin jotakin, mitä Euroopan farmeilla on pidetty ongelmallisena ja rotuun sopimattomana ja karsittu yksilöistö pois.
KoLAR FARM 
Jätä kommentti