Sen seitsemän kertaa aikaisemmin ulkopaistin vain pataan pilkkoneena, on sekin nyt koettu tavoilleni uskollisena: pihviksi paistettuna.

En lähtisi koettamaan tätä ensimmäisenä pihviharrastuksen tuotteena. Näin kuitenkin ulkopaistikin jälleen kerran potentiaalisena makuelämyksenä. Pannun kautta suuhun. Ulkopaistin suutuntuma on rouheimmasta päästä. Sekin on tottumuskysymys antaako tälle huomiota makua maistellessa. Mehevyys on taattu medium-pihvinä. Uskallan jättää jopa medium-raw puolelle. Grillikausi kun alkaa, tämä on ensimmäisiä kokeiluun meneviä grillipihvinä. Parhaat palat tuntuvat olevan tässä ne karrelle palaneen pinnan osat, joissa sisuksen punaisuus hipoo pintaa.

Pihviharrastus kun on käänteisesti verrannollista laadun ja hinnan korrelaattiolle, on oikein sopivaa perehtyä lopulta ruhon edullisimpien osien kokeilemiseen pihvinä. Suutuntuma kehittyy ja parhaan maun tarjoaa jälleen kerran: pihvi.

Jätä kommentti

Trending