Sen seitsemän kertaa ulkopaistin pataan pieneksi pilkkoneena, on sekin valmistettu nyt tavoilleni uskollisena: pihviksi paistettuna. Puuhellalla, ihanalla avotulella, savun sopivassa katkussa. En silti lähtisi koettamaan ensimmäisenä pihviharrastuksen tuotteena. Näen ulkopaistinkin silti jälleen kerran mahdollisuutena. Potentiaalisena herkkuna, ja ennen kaikkea: makuelämyksenä.
Pannun kautta suuhun. Ulkopaistin suutuntuma on rouheimmasta päästä. Sekin on tottumuskysymys antaako tälle huomiota makua maistellessa. Mehevyys on taattu medium-pihvinä. Uskallan jättää jopa medium-raw puolelle. Grillikausi kun alkaa, tämä on ensimmäisiä kokeiluun meneviä grillipihvinä. Parhaat palat tuntuvat olevan tässä ne karrelle palaneen pinnan osat, joissa sisuksen punaisuus hipoo pintaa. Kypsyyden siis oppii vain sillä, että ottaa välillä yhden palan pannulta lautaselle ja leikkaa sen halki.
Pihviharrastus kun on käänteisesti verrannollista laadun ja hinnan korrelaattiolle on oikein sopivaa perehtyä ruhon edullisimpien osien kokeilemiseen pihvinä. Suutuntuma kehittyy ja parhaan maun tarjoaa jälleen kerran: pihvi.
Vinkki! Leikkaa ulkopaisti ensin paksuiksi pihvimäisiksi paloiksi. Paista medium-kypsäksi, ja lopuksi viipaloi ohuiksi suupaloiksi! Mausta vähintäänkin suolalla; mielellään valkopippurilla suolan kaveriksi.
KoLAR FARM 
Jätä kommentti