Syödään lasten kanssa paljon kokolihaa. Ja se nykyään on vain omien lehmien lihaa. ”Mutta miten tämä voi olla Annikkia? Kun ei tällä piffillä ole silmiä eikä häntää, ” kysyy Lumikki 5 vuotta. Vaikea näihin on vastata, mutta aina yritetään. Nämä ovat niitä kysymyksiä mille pyritään antamaan suoria selvennyksiä.
Kuvassa Milana, 3v, syö naudan lapapaistista paistettua pihviä. Kehittää lapsilla suutuntumaakin kun ei ole pelkkää pehmeää jauhelihaa.
Lapaa tai kankkua, liha on ollut osa eläintä. Meille lihan syöminen ei ole eettinen ongelma. Tärkeää on näyttää lapsille miten syöty eläin on elänyt. Katsellaan lehmuja laitumella niiden eläessä ja puhutaan yhdessä ”Siellä niiden on hyvä olla ja kasvatella vasikoitaan.
Lihakarjalehmän elämä on hyvin luonnonmukaista ja eläinlähtöistä. Saavat synnyttää vasikkansa niityllä, hoitaa niitä puolisen vuotta ennen vieroitusta. Konkretia vaikuttaa lasten asenteisiin ruoan arvostamisessa. Nauta on tänä päivänä ensisijaisesti tuotantoeläin. Se voi silti elää hyvän elämän ja asiasta puhuminen oikeilla termeillä lisää eläinten hyvää kohtelua ja kunnioittamista. Termien vaikeuden takia ei kannata lasten kanssa kannata aiheesta puhumista jättää vaan muokata sanoma lapselle sopivaksi. Sanomme, että huonosti voinut eläin maistuu pahalta. Hyvinvoineen naudan liha on hyvää.
Hesarin lasten tiedekysymyksissä on muuten julkaistu Lumikin kysymyksiä. Lapsilta tulee ne suorat oivallukset mihin on mielenkiintoista hakea vastauksia vaikka ei kaikkea Hesariin lähetetäkään. Lumikki esimerkiksi kysyi ”Miksi hämähäkillä on kahdeksan jalkaa?” No siksi, että se pääsee nopeasti kipittämään meidän kylppärin lattialla pyörivien sokeritoukkien kimppuun! Wc-ssä asuu myös kohtuu kookas ”Herra Hämähäkki”. Lapset oppivat tykkäämään kaikenlaisista kammotuksista kun heille kertoo asiat kiinnostavasti. Herra Hämähäkillekin olemme kehitelleet flunssia ja muita, minkä vuoksi on tärkeää auttaa sitä tiputtamalla silloin tällöin elävä paarma sen verkkoon. Herra Hämis kiittää!
Jätä kommentti