Taon kanssa samana vuonna toimme USA:n takamailta hyvin samannäköiset kaksi pentua. Texin tulo oli meille onnekas sattuma. Tao taas odotettu tapaus. Kumpikin on ollut hyvin karjapaimenen oloinen alusta saakka, ja keskenään hämmentävän saman näköisiä. Totuuden siemen on siinäkin, että merlevärinen koira ei ole haluttu amerikan maatiloilla. Siellä elää sitkeästi käsitys, että kaikki merleväriset koirat olisivat kuuroja. Molempien poikien molemmat vanhemmat nähneenä, kun kyseessä ei ole merle-merle-yhdistelmä, on voinut pentujen kanssa olla luottavaisin mielin. Ja lukuun ottamatta työtilanteissa ilmenneitä kuulokatkoksia, ovat molemmat pojat olleet täysin ja vallan hyvin kuulevia.
Taosta olemme toivoneet yhtä lailla kuin muistakin amerikkalaisista suomalaiseen bordercolliekantaan luonteen lujuutta, voimaa, kestävyyttä ja sisua. Tao on kuitenkin jäänyt ainutkertaiseksi isäksi ensimmäisen pentueen jälkeen sillä ilmenneen ääniarkuuden vuoksi. Myöskään muille kenneleille emme ole Taoa jalostuskäyttöön myöntäneet, samasta syystä.
Taon jälkeläisiä on siten yksi kahdeksan pennun pesue kasvattejamme. Puolet on valitettavasti perinyt isänsä ääniarkuuden erityisesti ukkosta kohtaan.
KoLAR FARM 