Tigrin tarina alkaa tarpeesta saada vahva, toimiva paimenkoira. Koira, joka ei pelkää paimennustilanteita eikä varsinkaan jätä töitä kesken. Koira, joka uskaltaa ottaa tilanteen haltuun. Koira, joka on täynnä itseään ja tiedostaa omasta mielestään olevansa maailman paras paimenkoira. Se on Tigr jo päivästä 1 alkaen. Tigr on ainoa kantakoiristamme joka ei ole amerikkalaista työlinjaa.
Ennen Tigriä perheeseen saapunut bordercollie Io on suoraan sanottuna ollut pettymys. ISDS-rekisterin koira, joka ei voisi vähempää olla työkoira. Jopa paimennuskilpailuissa se on katsonut ”Kylläpäs lampaat ovat kaukana, empä viitsi lähteä niitä hakemaan”. Tai kun lampaat ovat peruuttaneet sellaiseen nurkkaan mikä Ioa hieman hirvittää, ei se ole yrittänytkään työstänyt niitä sieltä pois. Tigriin on kohdistunut siten odotuksia, notta pääsisin itsekin kunnolla paimennukseen käsiksi.
Tigr on syntynyt Kroatiassa Branko Simićin maatilalla. En ole ajatellutkaan kasvatustyön aloittamista kun minulta jo tiedustellaan Tigrin pentua. Tai vaihtoehtoisesti koko koiran ostamista. Se pistää kuulemma lahjakkaana koirana silmään näin lahjattoman ohjaajan ohjauksessa. En ole kuitenkaan ajatellut siitä luopua, joten luovutan sen yhden pentueen ajaksi jalostukseen perustamaan Suomessa myöhemmin tunnetuksi tulevaa Woollandian tilan paimenkoiralinjaa.
Bordercollielle ainutlaatuisten ominaisuuksien ylläpitäminen rodussa on vaatinut aina tasapainoilua. Aikanaan kun ei tunnettu terveyden riskejä oli paimenkoirienkin jalostaminen helpompaa. Keskityttiin vain työssä pätevien koirien parittamiseen. Io sen sijaan ei ole pystynyt paimennuksessa olemaan riittävän jämäkkä oikeastaan millekään eläimelle. Uskottavuuden puuttuessa se ei ole pärjännyt helpoillakaan lampailla. Se on muuten älykäs ja kiva seuralainen. Rakastaa oppimista ja aina kuulaisesti tekee ilolla kaikkea [muuta] mitä sille on halunnut opettaa. Se on ollut koira, joka on saanut minut ymmärtämään miksi bordercolliesta on ilmeisesti tullut tarve jalostaa työkoiran rinnalle ihan vain harrastusversio. Rotutyyppi, jonka kanssa on mahtavaa treenata mitä tahansa lajia. Paitsi sitä paimennusta, mihin Ion kaltainen työkoira on täysin turha.
Tigr on elänyt pitkän ja terveen elämän. Sen kanssa on paimennettu ja harrastettu agilitya. Tigr on tuonut sellaisen näkökulman paimennukseen, että yleispätevä bordercollie ansaitsee paikkansa jalostuksessa vasta kun se osoittaa kyvykkyytensä paimennuksessa. Tämä on mielipidekysymys, mutta mitäpä sitä työkoiralla tekee joka ei uskalla paimentaa?! Tigrkään ei toki ole ollut täydellinen. Sillä ei ole rodulle tyypillisiä, laajoja flankkejä. Niiden puute on geneettinen ominaisuus, ja joka ei työkoiran jalostuksesta ymmärrä kuvittelee kaikkien hyvien työkoirien jälkeläsiten olevan ominaisuuksiltaan yhteneväisiä.
Tänä päivänä moni muukin seikka ratkaisee lopulliset jalostukseen päätyvät koirat eikä terveydelliset ominasuudet ole näistä vähäisimpiä. Liika riskien kaihtaminen tällaisen rodun osalta on ilman muuta johtanut ainutlaatuisten työskentelyominiasuuksien vaimenemiseen eri linjoissa. Hyvienkin työssä tarvittavien ominaisuuksien rinnalla tulee niitä vahemmän toivottuja. Ulkonäkötoiveiden rinnalla ei kannata yrittää säilyttää täydellistä työkoiraa. Miksi tänä päivänä farmarit valitsevat työkoiransa kennelliiton rekisterin sijaan mieluummin työkoirarekisteristä? Tässähän niitä seikkoja on jo esille nostettu.
Tigr elää terveenä koko ikänsä. Ainoat kerrat kun se täytyy viedä lääkäriin on ensin kun onnistuu juoksemaan puuta päin 2-vuotiaana ja satuttaa selkänsä, ja tämän jälkeen joitain vuosia myöhemmin uppotukkiin uidessaan joessa. Muutama viikko sen 15-v syntymäpäivän jälkeen se halvaantuu takapäästään, ja silloin on viimeisen matkan aika. Kiitos Tigr, että opastit minutkin paimenen polulle ❤ Lepää rauhassa.
KoLAR FARM 